Kävin tässä yhtenä päivänä taas Torissa katsomassa, olisiko myyntiin tullut minua kiinnostavia esineitä. Yleensä haen kunnostettavaa puutavaraa mm. hakusanoilla ”puukaappi”, ”50-luvun”, ”retro” tai ”täyspuinen”.

Ja löytyihän sieltä. Tällä kertaa haaviini tarttui armeijan vanha puinen kranaattilaatikko. Mitään sisustusinspistä tai käyttötarkoitusta ei minulla ollut mielessä, vaan lankesin tekemään ihan perinteisen heräteostoksen. Se nyt vaan oli niin halpa.

Olin jo melkein unohtanut koko hairahduksen, kun Matkahuollosta tuli ilmoitus, että laatikko olisi noudettavista. Eipä siinä mitään, ajattelin: onhan meillä suvussa vastavalmistunut mökki, jonne muutkin ovat kuskanneet nurkissa pyörivää roinaa. Sinne tämäkin laatikko saisi mennä sohvapöydän virkaa toimittamaan.

Pari viikkoa puulaatikko odotti keskellä olohuonetta ennen kuin ryhdyin toimeen. Sillä aikaa Eppu-tyttäremme oli jo ehtinyt sisustaa sen Barbie-prinsessojen kahvilaksi. Ostin laatikkoon Clas Ohlssonilta pyörät alle. Niiden asentamiseen ei tarvittu edes poraa, pelkkä ruuvimeisseli riitti. Hankasin myös Sinolilla tarran jäljet irti arkun pinnasta.

Prinsessat kahvittelevat kranaattilaatikossa.

Prinsessat kahvittelevat kranaattilaatikossa.

Aikomukseni oli sutaista arkku valkoiseksi, mutta vähitellen tuo armeijan vihreä väri alkoikin tuntua ainoalta oikealta. Yllättäen myös talon isännällä alkoivat omat armeijamuistot muhia mielessä. Nostalgian taisi aiheuttaa väljähtynyt ruudin haju.

Niinpä yksissä tuumin hylkäsimme valkoisen maalin, ja kas kummaa, vihreä väri sattuikin sopimaan olohuoneen tapettiin. Huomasimme myös, että lelutkin saa sinne kätevästi piiloon jaloista pyörimästä.

Lopulta laatikko siis jäi meidän omaan kotiin. Nyt se toimii jouhevasti sohvapöytänä, lelulaatikkona ja nukkekotina.

Tämän tarinan tosielämästä kertoi Maikki Espoosta, iso kiitos hänelle!

Onko sinulla Toriin liittyvä tarina, jonka haluaisit jakaa blogissamme? Vinkkaa Toritoimitukselle osoitteeseen toritarinat@tori.fi.

Tagatty avainsanoilla →